Huhtikuussa 2024 henkilökunnan vinkkaamia kirjoja

Huhtikuussa oli todella erinomainen kirjavinkkisato. Moni kirjoitti vinkkejä ja lukuviikko kirvoitti vielä lisää kirjavinkkejä lapsille, nuorille ja aikuisille. Tässä postauksessa vinkattiin nämä kirjat:

Sullivan: Kohti vihreää laaksoa
Mannila & Valima: Bimbofikaatio
Lemire: Mira-sarjakuvat 
Marjamäki & Nikunen: Nollis-kirjat
Krohn: Sydänystävä

Sullivan: Kohti vihreää laaksoa, Sitruuna kustannus 2022, suom. Arto Konttinen

Heinin uusin kirjavinkki!

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa.

Martelin perhe pakenee Ukrainasta toisen maailmansodan lopulla. Kaaoksesta ja käsittämättömistä vaikeuksista huolimatta, natsit edellään ja Neuvostoliiton joukot takanaan, he ovat toiveikkaita, jospa he viimeinkin saisivat elää vapaudessa ja löytää oman vihreän laaksonsa.

Mark Sullivan luo juonivetoisen ja uskomattoman tarinan, jonka pohjalla on tositarina. Siksikin kirja on niin huikea. Lisäksi tähän kirjaan sisältyi paljon asioita, joita en ole ennen joko kuullut tai sivuuttanut ne kuulemani jälkeen täysin merkityksettöminä. Varmasti ne tavoittavat nyt tarinan ja romaanin muodossa monenlaisia ihmisiä. Ukrainaan oli siirretty paljon saksalaisia asuttamaan ja viljelemään maata jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sotien välissä. Nämä ihmiset elivät ehkä ensin vapaina, mutta pikkuhiljaa Stalinin vainojen myötä myös heidän vainoamisensa ja vakoilemisensa tiivistyi ja ilman loistavaa ymmärrystään maanviljelystä heidät olisi varmaan tuhottu jo aikaa sitten. Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset saivat haltuunsa myös paljon siirtolaissaksalaisten alueita ja alun innostuksen ja heimokansallistunteen jälkeen oli edessä uusia nöyryytyksiä. Natsit kyseenalaistivat täysin siirtolaisen uskollisuuden ja testasivat heitä mm. puolueeseen liittymisellä ja sen edellyttämän juutalaisten joukkoteloitusten ja paljastamisten kautta.

Sodan loppupuolella natsit johdattavat siirtolaissaksalaisia Puolaan ja Saksaan takaisin pois Neuvostoliiton joukkojen tieltä. Martellit matkaavat pienen omaisuutensa kanssa Puolaan ja sieltä saksalaisten hävittyä sodan melskeiden läpi tuhottuun Saksaan. He eivät tunnu kuuluvan mihinkään, heitä kohdellaan ulkopuolisina, pettureina, rikollisina eri valloittajien, yksilöiden ja kansojen koittaessa selviytyä sodan ja sen jättämistä vaikeista arvista. Perhettä yhdistää vaikeimpinakin aikoina ja eron hetkinä valtava usko omaan yhteenkuuluvuuteensa, rakkauteen ja lempeä usko omaan vihreän laaksoonsa: unelmiensa rauhalliseen kotiin.
Kirjassa toistuu teemana usko unelmiin ja selviämiseen. Hätkähdyttävien asioiden ja traumaattisten tilanteiden voittaminen on loppujen lopuksi itseensä ja rakkauteen luottamisen takana. Oman elämän pienet murheet eivät kuitenkaan tunnu ajattelemattomuudelta tai sanoma ei ole saarnaava. Tietyt asiat tuntuvat toteuttavat itse itseään sekä hyvässä että pahassa.

Lopussa Mark Sullivan kertoo perheen tarinan loppuosan eli löysivätkö he vihreän laaksonsa. Suosittelen kaikille: juonivetoisuus ja jännittävyys saa varmasti koukkuunsa, tarinan todenpohjaisuus ja historialliset tapahtumat kiehtovat toisia. Oletko jo lukenut? - Heini

Mannila & Valima: Bimbofikaatio, Intokustannus 2023

Kuukauden tietokirja on glitterinen, pinkki, äänekäs ja mitään pelkäämätön. Kuin todellinen diiva!

Inka Valiman ja Taika Mannilan Bimbofikaatio on hömppä tietokirja ja vieläpä ylpeä siitä. Iloinen, rempseä ja hyperfeminiinisyyttä syleilevä teos tarjoaa voimaannuttavan kuvauksen näkökulmasta, jonka tavallisesti katsotaan olevan liian kepeä ja hupsu ollakseen vakavasti otettava. Mutta kuten kirjassakin sanotaan, mitäpä vakavasti otettavuudesta? Ihminen on arvokas ja hänen tuntemuksensa ja mielipiteensä merkityksellisiä myös silloinkin, kun hän on hupsu ja hömpähtävä.

Bimbofikaatio tarjoaa paljon ajateltavaa tarkastellessaan feministisyyttä pehmeästä, solidaarisuutta ja empatiaa korostavasta vinkkelistä. Onko termi girlboss todella voimaannuttava? Saavatko kaikenlaiset naiset osakseen tasa-arvoista kohtelua? Tarjoaako viihdemedia tarpeeksi monipuolisen ja -äänisen kuvauksen erilaisista naisista? Näitä sopii miettiä.

Teoksessa tuodaan myös esille kiinnostavia faktoja bimboudestaan tunnetuista julkimoista ja viihdyttäjistä. Kukin esitellyistä bimboista saa osakseen niin ihailua saavutuksistaan kuin ymmärrystä vastoinkäymisistään. Näiden henkilökuvausten myötä tulee tajunneeksi, että bimbokulttuurissa on enemmän kuin mitä päällisin puolin annetaan ymmärtää.
 
Bimbofikaation teksti on kevyttä, mutta täyttä asiaa! - Elsi

Lemire: Mira, ystäviä, ihastuksia, elämää, kuvitus Bregnhoj, Otava 2023, suom. Sirpa Alkunen 

Ja Mira, perhettä, rakkautta, kesää, Otava 2024, suom. Sirpa Alkunen

Kevyttä arkidraamaa varhaisnuorille sarjakuvan muodossa. Mira elää aika tavallista elämää äitinsä kanssa. Myös mummi on tärkeä henkilö, sekä lähimmät kaverit. Isäänsä Mira ei tunne, mutta äidillä on vaihtuvia poikaystäviä, jotka tuovat aina oman mausteensa elämään.

 

Mira on vähän epävarma, että pitäisikö omassa elämässä vähentää lapsellisuutta eli leluja ja leikkejä vai mitä. Kaverit on perustaneet rakkauskerhon, johon saa kuulua, jos on rakastunut johonkuhun, mutta Mira ei ole ihastunut tai rakastunut kehenkään. Mutta voiko ihastumista pakottaa, jos vain kovasti haluaa? Jos vaikka ajattelee jotain söpöä poikaa puoli tuntia päivässä? Pahinta kuitenkin on, jos paras ystävä haluaakin mieluumin viettää aikaansa luokalle tulleen uuden tytön kanssa.  

 

Mira on tosi kiva ja helppo luettava, ja toimii varmasti myös sellaisille lukijoille, joille suuret tekstimassat voivat olla hankalia. Kuvitus on ilmavaa ja rouheaa ja tukee tekstiä mainiosti ja aihe on varmasti samaistuttava monelle varhaisnuorelle. Suomeksi on ilmestunut nyt myös jatko-osia Miran elämään.

 Mira, perhettä, rakkautta, kesää kertoo Miran tarinaa eteenpäin. Mira ja äiti muuttavat – jännittävästi asuntolaivaan! Miraa se hieman arveluttaa, mutta käykin ilmi, että muutto oli hyvä ratkaisu. Viereisestä asuntolaivasta löytyy kaveri ja Miran äiti etsii Miran isän käsiinsä ja antaa heidän tutustua toisiinsa. Ei tietenkään ole ihan mutkatonta, että yhtäkkiä sitä asutaan laivassa ja elämässä on isä ja isän uusi perhe! - Mintti

Marjamäki & Nikunen: Nollis - kallis nokkonen ja muita kertomuksia, WSOY 2024
Krohn: Sydänystävä, Teos 2024

Lasten (ja aikuisten) satu- ja kuvakirjavinkki:

Nollis - Kallis nokkonen ja muita kertomuksia. Tuomas Marjamäki ja Antti Nikunen.

Hulvattoman hauskan ja lempeän Nollis- satukirjan ehkä vieläkin hulvattomampi jatko-osa, Kallis nokkonen. Kirjaa suositellaan yli 5-vuotiaille (uskon, että nuoremmatkin innostuvat). Yläikärajaa tällä kirjalla ei ole. Liki kuusikymppinen lukija nauroi ääneen monta kertaa.

Kirjan parasta antia ovat Pönttölän (ruots. Pöndö) pitäjän asukkaiden hauskat nimet, sananlaskuilla ja sanoilla leikkiminen sekä tietenkin opettavaiset lempeät tarinat. Antti Nikunen kuvittaa jokaista sivua persoonalliseen ja pelkistettyyn tyyliinsä, jonka uskon miellyttävän lapsikatsojaa.

Nollis on maailman ainoa nollasarvinen ja hänen paras ystävänsä on Sahrami, raidaton seepra. Seitsemässä iltasadussa Nollis ja Sahrami viettävät mm. päivän ennenvanhassa, jossa luolamiehellä on kylässä sukulaislapset Aatami ja Eva. "Mutta heitä ei juuri näy - he nimittäin hiihtävät kouluun kesät talvet".

Ehkä muitakin naurattaa tieto siitä, että farmin naapurimökissa asuu Pähkinäsaaren Rauha.

Sydänystävä. Leena Krohn.

Kirjailijan itsensä hempeän nostalgisella otteella kuvittama runomittainen kuvakirja hapsenkakkiaisen eli valtavan jymyjäärän ja vanhan rouvan ystävyydestä kovin helsinkimäisessä Sellssingin kaupungissa. Jäärä ja vanha rouva kuljeskelevat kaupungilla, käyvät kirjastossa, nautiskelevat kahviloissa ja oopperassa. Lapset ihastelevat jäärän kiiltävää kuorta, mutta aikuiset kauhistelevat moista haittaeläintä. Vanha rouva puolustaa ystäväänsä "hyisistä hyisimmin" ja "kiivasta kiukkua tuikkien."

Kirja on kaunis kuvaus ystävyydestä, toistensa kunnioittamisesta, vapaudesta ja lentoon lähtemisen hienoudesta. - Anne