Joulukuun lukuvinkit henkilökunnalta 2024
Joulukuussa oli hieman vähemmän kirjavinkkejä kirjaston somessa, kun sisältö oli enimmäkseen joulukalenteria. Joku kuitenkin ahkerana kirjoitti lukuvinkkejä myös joulunaikaan, joten tässä joulukuussa vinkattua aineistoa:
Emma Donoghue: Ihme
Ann Napolitano: Kaunokaisia
Ilona Partanen: Mummi Värikäs
Ane Riel : Tiima
Emma Donoghue: Ihme, 2022, suom. Einari Aaltonen
Heinin kirjavinkki:
Emma Donoghue: Ihme
Päähenkilö ja tarinan kertoja on Lib eli Elizabeth Wright, englantilainen sairaanhoitaja, joka ottaa päättäväisenä vastaan tehtävän Irlannin maaseudulla. Täällä pieni tyttö Anna on julistettu ihmeeksi, sillä hän ei ole neljään kuukauteen tarvinnut ruokaa elääkseen, vaan elää taivaan mannasta, kuten kaikki hurmahenkisesti toteavat. Ihme on kuitenkin todistettava. Katollinen nunna ja Elizabeth on palkattu vahtimaan päivin ja öin Annaa ja todistamaan ihme tai katala huijaus. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puoleenväliin ja nälkävuosiin Irlannissa ja se tekee kaikesta jotenkin vielä hätkähdyttävämpää. Tarinan taustalla on lopputeksteissä mainittu kyseiseen aikakauteen sijoittuva paastoamisella itsensä riuduttaneiden tyttöjen ja naisten tarina, johon usein liitettiin jonkinlaista uskonnollista mystiikkaa. Nykyajan silmin sekä oikean historiallisen ilmiön että kirjan tarinan voi yhdistää syömishäiriöön ja mielen järkkymiseen.
Kirja on hätkähdyttävä, jännittävä ja piinaava, sillä pian Lib huomaakin toivovansa Annan saavan jostain edes ajatuksen syödä jotain. Annassa ja hänen viattomuudessaan ja taustalla aukeavissa traumoissa on jotain sydäntä särkevää ja tyttö on pelottavan rehellinen ja omistautunut aatteelleen. Tyttö alkaa riutua kahden viikon seurantajaksolla ja Lib on varma, että Anna ei itse olekaan huijari, vaan taustalla vaikuttavat monet ahdistavat ja kauhistuttavat syyt syömättömyyteen ja nimenomaan tytön vahtiminen ajaa tämän tarpeettomaan kuolemaan. Koko Elizabetihin etiikka ja hoitajan rooli sotii vastaan tätä näännytystä. Perhe, yhteisö ja komitea kyläläisiä, joihin kuuluu mm. paikallinen lääkäri ja pappi, ovat kuin riivattuja ja haluavat kukin omista syistään todistaa ihmeen olemassaolon tai sitten huijauksen. Pienen tytön hengestä ei piitata. Pikkuhiljaa myös Elizabetin omat vaikeat piilotetut muistot pääsevät valloilleen.
Tätä kirjaa on kuvailtu eräänlaiseksi suljetun paikan kauhu- tai jännitystarinaksi. Samalla se on paljon muuta. Jännittävyyden ja jännitteiden, historian, mielenkiintoisten henkilöiden ja mukaansa tempaavuuden vuoksi tämä kirja kiehtoo varmasti monenlaisia lukijoita. Myös kirjasta tehty elokuva voi ehkä kutsua lukijoita tai kirjan lukeneet voivat katsoa elokuvan. Tunnetasolla se tempaa mukaansa ja nostaa esiin monia nykypäiväänkin liittyviä inhimillisyyden ja ihmisyyden ongelmia. Kirjan pieni Anna tulee uniin… - Heini
Ann Napolitano: Kaunokaisia, suom. Minna Kujamäki
Ann Napolitano: Kaunokaisia
Tartuin hiukan empien ja vähän kyllästyneesti tähän kirjaan. Amerikkalainen lukuromaani…suosittu, hehkutettu. Ja sitten luin ja kuuntelin sen ahmien. Kieli on uskomattoman elävää ja kerronta mukaansatempaava. Monet asiat, joista en ole lainkaan kiinnostunut - kuten koripallo - saavat minut innostumaan. Kirjat, taide, kirjallisuus ja kirjastokin tuodaan kirjassa esiin, mutta vain henkilöhahmojen kautta. Tärkeimpänä on perhe. Perheen keskeisyys näkyy monella tavalla: perhesalaisuudet, tragediat, turva, sisaruus, rakkaus, yhteisöllisyys, erot ja yksinäisyys. Ihmissuhteista ja perheistä on valtavasti kirjoja, mutta silti tämä kirja onnistui kuvaamaan perhettä ja ihmisten välisiä suhteita todella hienosti.
Tarina alkaa 1970-luvulta ja se kiertyy Padavanon perheen ja suvun ympärille. Se etenee moniäänisesti ja aikakausia lomittain ja limittäin heitellen nykypäivään, mutta onnistuu silti olemaan selkeä. Rose-iti pitää yllä kuria ja järjestystä taivaanmaalari Isä Charlielle, kaksostytöille Emelinelle ja Cecelinelle, taiteelliselle ja kirjoja rakastavalle Sylville ja asioita pontevasti suorittavalle Julialle. Tietenkään mikään ei ole näin yksioikoista, vaan henkilöihin tutustuu ja kiintyy pikkuhiljaa kirjan edetessä. Koko Padavanon perhe ottaa suojiinsa jo ”aikuisen” opiskelijapojan Williamin, kun tämä alkaa seurustella Julian kanssa. Williamin oma perhe on ollut täysin rakkaudeton ja suuren perhetragedian kylmettämä ja William oppii, mitä perhe, ystävyys ja rakkaus ovat. Kirja ei kuitenkaan missään nimessä ole hempeilevä, eikä oikeastaan kaunistelevakaan. Silti sen paras anti on, että ystävyys ja rakkaus kantavat yli musertavan surun, jopa kuoleman. Mielenkiintoista tässä lukuromaanissa on, miten periaatteessa moneen kertaan kerrotusta tarinasta saakin näin koukuttavan ja suorastaan ”lukuflow”-tilaan johtavan (eräässä kirjablogissa oli näin hienosti kirjan tunnelmaa kuvattu). Se pitää kokea! Joko olet lukenut ja miten kirja sinuun vaikutti? - Heini
Ilona Partanen: Mummi Värikäs, Kumma-kustannus, 2024
Tänään kaipailin jotain hieman lyhyempää luettavaa ja niinpä suuntasin kulkuni kohti kuvakirjaosastoa. Nuuskin hyllyjä, kunnes löysin hauskan ja värikkään näköisen kirjan. Se oli Ilona Partasen Mummi Värikäs. Tämähän näyttää juuri sopivalta kirjalta tällaiseen pimeään talvi-iltaan ajattelin ja käperryin Nalleron viereen Mur-nurkaan lukemaan.
Poreileva ja ilotulituksen lailla räiskyvä Mummi Värikäs maalaa puodissaan värikkäitä puuleluja, mutta eräänä päivänä hän kadottaa jotain todella tärkeää. Mummi lähtee etsimään kadottamaansa torilta, mutta kun etsinnät eivät tuota tulosta värit alkavat kadota maailmasta yksitellen.
Kuinka käy väreille ja millainen olisi maailma ilman värejä?
Kirja kadottamisesta ja löytämisestä, ilosta ja surusta, jossa upea kuvitus räiskyy ja muuttuu tarinan mukana. Kirjaston Rotta Vorola suosittelee erityisesti kaikille niille, jotka ovat joskus kadottaneet jotain tärkeää (ja toivottavasti taas löytäneet sen).
Kirja sopii luettavaksi noin 3-vuotiaille ja sitä vanhemmille. - Helena
Ane Riel : Tiima, 2022, suom. Katriina Huttunen
Ane Riel : Tiima
Alman aika juoksee eteenpäin. Tämä lempeä, yksinäinen, muistinsa sokkeloissa harhaileva vanha nainen pitää yllä rutiinejaan vetämällä suuren kaappikellon joka ilta. Alma sairastaa muistisairautta ja pienet laput viitoittavat hänen päiväänsä ja tekemisiään. Rutiinit pitävät hänet kasassa. Alma muistisairaus aaltoilee ja keljuilee. Hän muistaa paljon aikaansa rakkaan Otto-miehensä kanssa, jolloin kelloja tässä heidän talossaan oli kokonainen perhe: Mies, Vaimo ja Tytär. Nyt niitä on vain yksi ”Vaimo”-niminen.
Näin Ane Riel lähtee luomaan huikean koskettavaa ja jännittävää tarinaa vanhenemisesta, yksinäisyydestä, ystävyydestä ja rakkaudesta. Kun Alma seikkailee muistinsa sokkeloissa ja törmäilee muistamattomuutensa ja kuuroutensa seiniin, aika tikittää armotta. Jännittävät ja koskettavat tapahtumat saavat alkunsa, kun Alma tutustuu pieneen poikaan ja koiraan, jotka hän näkee ikkunasta pihallaan. Hän löytää ystävyyden, mutta samalla pakottavat mielikuvat siitä, mitä hänen miehelleen Otolle tapahtui, ahdistavat ja raastavat sekä lukijaa että Almaa.
Kirja on todella jännittävä. Samalla tavoin kuin kirjailijan aikaisempi teos ”Pihka” se pitää otteessaan. Kieli ja mielikuvat ovat eläviä: hajut, tunteet, maut. Yksityiskohdat ja muistisairauden ja vanhuuden kuvaus on valtavan hienosti toteutettu, sillä se saa todella kokemaan, että elämän vääjäämätön hetkellisyys on kaikkien edessä. Jokaiseen minuuttiin ja kokemukseen on tartuttava. Rakkauden ja ystävyyden voimat ovat tärkeimpiä asioita ihmiselämässä ja ilman niitä jokainen hetki tuntuu usein tarpeettomalta ja tyhjältä. Suosittelen kaikille, jännitys ja jännite saa varmasti monet pysymään otteessaan. Uskomaton lukukokemus. Oletko sen jo kokenut? - Heini
Kommentit
Lähetä kommentti