Mitä henkilökunta piti kirjasta Mitä liekit meiltä veivät?

 Kirjaston henkilökunnan lukupiiri kokoontui nyt neljännen kerran. Äänestyksen luettavasta kirjasta voitti kirja Mitä liekit meiltä veivät. Se on Mariana Enriquezin novellikokoelma Argentiinasta. Se valikoitui lähinnä siksi, että se oli ehdotus, joka laajensi hienosti lukemiemme kirjojen maailmaa. Ensin oli Ranskaan sijoittuva naisen kirjoittama kevyt kirja, sitten myös naisen kirjoittama hieman rankemmasta aiheesta oleva kirja, joka sijoittui historiaan, nykypäivään ja Englantiin. Seuraavana oli kiinalaisen miehen kirjoittama muinaishistoriallinen sci-fi-kirja. Nyt haluttiin laajentua maantieteellisesti, joten hypättiin Etelä-Amerikkaan ja Argentiinaan goottilaisen realismin kuningattaren novellien kyydissä. 

Lukupiiriin pääsi paikalle vain muutama osallistuja, mutta keskustelu oli mielenkiintoista ja avarsi kaikkien lukukokemusta entistä enemmän, mikä onkin kirjoista keskustelemisen ja lukupiirien parasta antia. Jännää oli huomata, että samat novellit herättivät suunnilleen samanlaisia tuntemuksia meissä kaikissa. Inhokkitarina, tai eniten kauhistuttanut tarina oli sama ja samat novellit olivat mieleenpainuvimpia. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että ensimmäinen novelli kirjassa oli todella hyvä avaustarina näiden aika rankkojenkin novellien maailmaan. Se ei ollut liian rankka tai pelottava, mutta alusti hyvin muiden kirjoitusten maisemaa. Osa novelleista oli aika järkyttäviä, jopa puistattavia, mutta koska ne  oli lyhyitä, niin se kauheus ei kestänyt liian pitkään ja toisessa novellissa pääsi jo aivan toisenlaisiin tunnelmiin. 

Hieno huomio oli myös se, että lähes kaikissa tarinoissa oli päähenkilönä melko järkevä ja selväpäinen nainen, joka lisäsi samaistumispintaa kirjan kuvaamaan maailmaan. Eräässä novellissa päähenkilö oli mies ja olikin metkaa huomata, että juuri se novelli oli se, joka jäi jotenkin etäisemmäksi. No, olit sitten mies, nainen tai muu, niin tätä kirjaa voi suositella. Oli jännittävää lukea tällaista mitä ei olisi tullut valituksi hyllystä ilman tätä lukupiiriä. Se jotenkin ravisteli, kun luki tällaisen pelottavan kurkistuksen Argentiinan pimeisiin puoliin: sotilasdiktatuurin jälkeensä jättämään pelkoon, yhteiskunnan marginaaleissa elävien ahdinkoon, huumeiden ja väkivallan raastamaan ihmisten elämään. Todellakin jotain ihan muuta, jos tavallisesti lukee kotimaista tai muuta tästä melko läheltä olevaa kirjallisuutta. Me elämme kuitenkin melko turvallisessa maassa, ainakin vielä. 

Seuraavan kerran kokoonnumme toukokuussa ja kirjakin on jo päätetty!