Kirjaston aikuistenosaston Peppi sieniretkellä Saimaan saaressa: Sienikirjallisuutta

Pilvipoutainen viileä aamu koittaa kaakkoisessa Suomessa. Mökillä on mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen. Ilma on paras mahdollinen sieniretkelle!

Jo edellisenä iltana ajaessani hämärissä mökille huomasin viikossa nousseet punikkitatit tontin laidalla, ne kerätään vasta myöhemmin. Tatit ovat huonoja säilymään ja ne kannattaa putsata mahdollisimman pian. Tatit ovat myös helppoja aloittelijoille, meillä on vain yksi myrkyllinen tatti (tauriontatti) ja sitä ei onneksi täällä idässä kasva. Sappitatti taas ei ole myrkyllinen, mutta maistuu pahalle. Itse en kaikkia tatteja edes tunne, mutta maistan palasen ja hyvältä maistuvat lupsahtavat korin pohjalle. Eniten kerään punikki sekä herkkutatteja, ne ovat varmoja valintoja. Punikkitatti kannattaa kypsentää kunnolla, se voi aiheuttaa muuten herkille vatsavaivoja.

Tuhdin aamupalan jälkeen laitan kumisaappaat jalkaan, kouraan tarttuvat vielä sienikopat ja hyvä veitsi. Mökkilokit toivottavat rääkynällään hyvää matkaa metsän siimekseen. Tämä on sitä parasta antia mökillä, metsä ja kenties myös vähän saalista kotiin!

Surullisena katson mökkitontin laidalla olevaa naapurin avohakkuu aukiota, siinä on koti mennyt monelta metsän eläimeltä. Samalla siinä tuhoutui monta hyvää sienipaikkaa. Enää ei kerätä myöhemmin syksyllä nousevia suppilovahveroita sammaleen seasta. Onneksi metsää vielä riittää, kun vain jaksaa kävellä.

Tämä vuosi on ollut kummallinen, kantarelleja pilkistelee vähän joka paikassa. Isoimmat saaliit itse olen saanut sekametsästä, joissa on rinne etelään päin. Myös voimalinjojen reunoilla on hyviä isoja esiintymiä. Niitä kummallisempia paikkoja on vanha kuusikko, tänä vuonna sielläkin on kerättävää riittänyt. Kantarelli on helppo sieni aloittelijalle. Sitä ei

oikeastaan voi sekoittaa muuhun kuin valekanttarelliin. Oranssiin vivahtava valekanttarelli on myrkytön, mutta maistuu pahalle.

Sieniretki jatkuu pienen lammen ohi, kauempana pellolla näkyy kurkipari yhden poikasen kanssa. Onpa niitä ilo nähdä, ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Kuvittelen aina, että se on sama pari vaikka en sitä oikeasti tiedä.

Matka jatkuu kohti vanhahkoa kuusikkoa, jossa on kyllä muitakin puita. Metsän pohjalla ei ole juurikaan kasvustoa. Täältä löydän loppukesän ensimmäiset haaparouskut. Illalla on sitten ryöppäysurakka tiedossa. Ryöppäämällä rouskuista saa kitkeryyden pois. Taidan tällä kertaa laittaa ne suolasieniksi. Muita rouskuja ei vielä oikein ole, on ehkä vielä liian aikaista rouskuille? Muutama leppärousku naapurin mökkitien vieressä pilkistää. Uskallan kerätä ne, koska liikenne tiellä on pientä. Yöks, leppärouskut ovat aivan matosia, harmittaa! Valitettavasti madotkin tietävät että leppärousku on herkullinen sieni, ne olisi voinut laittaa suoraan pannulle. No, aina ei voi onnistua…

Tarkistan vielä metsästä yhden lehtomaisen kohdan, siellä on joinakin vuosina ollut oma suosikkini ukonsieni. Pettymys tulee tälläkin kertaa, tämä jopa lautasen kokoiseksi kasvava sieni on maultaan pähkinäinen ja suoraan pannulle pistettävä. Kyytipojaksi riittää voi ja suola. Tämä herkku jaetaan aina tasan, harmi vaan kun sitä ei löydy edes joka vuosi! Ukonsienestä käytetään normaalisti pelkkä lakki, mutta meidän perheessä sieneen on ihastuttu niin paljon, että jopa puiseva jalka käytetään pannulla.

Sienikopat kuitenkin täyttyvät tasaista tahtia, vaaleita orakkaita löytyy rykelminä ja pieni esiintymä mustatorvisieniä. Onneksi sienet ovat usein paikkauskollisia. Mustatorvisienet ovat hankalia löytää, onneksi muistin mistä niitä kannattaa etsiä! Torvisienet todellakin näyttävät pilalle menneiltä rösöreunaisilta torvilta. Itse käsittelen torvisienet halkaisemalla ne kahtia ja kuivaamalla. Torvet kuivuvat esim. saunan lauteilla päivässä tai parissa. Torvisieniä kannattaa kerätä pienikin määrä. Kuivattua sientä voi murskata mausteeksi esim. kastikkeeseen. Meillä vieraat ovat välillä ihmetelleet lähes mustaa kastiketta, mutta maku on hieno.

Muistan välillä ihailla myös kaunista ja vaihtelevaa metsäluontoa, mutta jalkoihin on pakko katsoa. Pienet sievät sammakot yrittävät päästä pakoon saappaitani läheiseen pieneen lampeen. Korit alkavatkin olla jo täynnä joten kotimatka takaisin mökille voi alkaa. Mökkilokit toivottavat jälleen tervetulleeksi ja sienten putsaus alkaa auringon pilkistäessä pilvien lomasta.

Sieniin liittyvää kirjallisuutta:

Bonsdorff: Ruokasienet Suomen luonnossa

Korhonen: Sieniopas: taskukirja sienten tunnistukseen

Eskelinen: Suomalaisten suosikkisienet

Palevaara: Sienikoto: luonnosta lautaselle

Long: Minun sienipolkuni: sienestyksen parantava vaikutus

Tallberg: Villisienikeittokirja

Handke: Intohimoisesta sienestäjästä: kertomus sinänsä

Hallgren: Koiran kanttarelliopas

Sienten biologia

Tetri: Sienivärjäys

Perheen pienimmille:

Korolainen: Kanttarelli, sanoi Elli: lasten oma sienikirja

Scott: Sienikunta

Lahti: Mikä tämä sieni on?