Kissoja ja ihmisiä

 

Helmet- lukuhaasteen liittyen kirjastotäti luki Anni Saatamoisen kirjaa Sirkka (Kosmos, 2019). Kirja herkisti tätiä  pohtimaan sitä,  miten lemmikkieläin, Sirkka-kirjassa kissat Laitinen ja Naamansyöjä, voikin tehdä elämästä merkityksellistä ja riittävän hyvää, pehmentää. 

Entisenä kissavihaajana, nykyisenä kissan ihmisenä,  täti vinkkaa muutaman kissamaisen kauniin kirjan. Heräsipä kirjoja lukiessa myös lukioaikainen kiinnostus japanilaiseen kaunokirjallisuuteen.

Matkakissan muistelmat. Hiro Arikawa(Suomentaja Raisa Porrasmaa, S&S 2019).

Nana-kolli tutustuu Satoruun, nuorukaiseen, kissojen ystävään.  Viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen Nanalle pitää löytää uusi koti. Miksiköhän?

Nana ja Satoru matkaavat halki Japanin uutta kotia etsiessään. Satoru tapaa ystäviään ja takaumina palataan lapsuuteen ja tilanteisiin, joissa pohditaan mm. isän ja pojan etäistä suhdetta ja lapsen tunnelmia urakeskeisten vanhempien erotessa.

Satoru puntaroi matkan aikana, antaako Nana-kissa miehelle, joka luulee sen avulla pelastavansa avioliittonsa vai maanviljelijälle, jonka suhde Nanaan olisi viileän arkinen, jyrsijöiden karkottaminen. Kukahan onkaan Nanan seuraava ihminen?  

Kirja on vähän surumielinen, kyyneleisiin asti herkistävä ystävyyden,  elämän ja rakkauden ylistys.

"Kuule Satoru. Olen nähnyt jo kaksi paikkaa, joissa sinä olet asunut, ja maaseutukylänkin. Ja meren.
Millaisia maisemia me kaksi vielä saammekaan nähdä ennen kuin tämä matka päättyy? "

Kissavieras.  Takashi Hiraide (suom. Raisa Porrasmaa, S & S, 2016).

Kissa tuo uutta virtaa työpöytiensä ääressä hiljaa puurtavan pariskunnan arkeen,  kun he kertovat Chibi-kissan puuhista toisilleen. Kissa on kirjassa vieras, joka tulee ja menee, mutta saa ihmiset kiintymään itseensä, ehkä vähän liikaakin.

"Jospa siepataan se?"
"Madalsin varta vasten ääntäni ja vaimoni naurahti sanoilleni voimattomasti. Miten joku, joka oli käynyt peremmälle sekä taloomme että sydämiimme, saattoi yhä olla vain vierailija."

 

 

Palkittu Kafka rannalla (suomentaja Juhani Lindholm, Tammi 2009) on tädin suosikki Haruki Murakamin teoksista.

Se on arvoituksellinen, maaginen,  ensi riviltään mukaansa vievä ja helppolukuinen kahden  kehystarinan voimin etenevä kirja. Äiti ja sisarpuoli ovat jättäneet Kafkan 4-vuotiaana asumaan etäisen kuvanveistäjä-isän kanssa. Kafka karkaa 15-vuotiaana kotoaan kohteena Shikokun saari ja tunne siitä, että sieltä löytyy rauha ja totuus, ehkä myös äiti ja sisar.

Kissat ovat läsnä kirjassa toisen päähenkilön kautta. Vanha herra Nakata on oudon sota-ajan onnettomuuden takia menettänyt muistinsa. Hän ei osaa lukea, eikä kirjoittaa, mutta hän osaa puhua kissojen, erityisesti siamilaisten, kanssa. Hän etsii aikansa kuluksi kadonneita kissoja. Nakata joutuu kissatyössään Kafkan isän taloon. Tapahtuu jotain ja Nakata joutuu pakenemaan. Kafkan ja Nakatan tarinat lähestyvät vähitellen toisiaan Shikokulla.

"Niin olen. Nimi on Nakata. Ja sinä taas olet?"

"Enpä muista", sanoi kissa. " Oli minulla nimikin, kyllä minä sen muistan, mutta jossain vaiheessa en enää tarvinnut sitä ja se pääsi unohtumaan."

"Ymmärrän. Asiat, joita ei enää tarvitse, unohtuvat helposti. Nakatalla on sama vika."

 

Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä, Andreas Schlieper ja Heike Reinecke (suomentanut Heli Naski,  Bazar, 2020) on varsin viihdyttävä tietokirja, jossa kerrotaan kolmekymmentä tarinaa kissoista ja heidän tunnetuista isännistään. Tiesitkö, että Ernest Hemingway oli suuri kissojen ja naisten ystävä, ja hän antoi siksi kirjojensa naishahmoille  kissamaisia nimiä?  Winston Churchill vannotti kuolinvuoteellaan, että hänen rakkaalle Jock-kissalleen on taattava huoleton loppuelämä ja talossa on aina oltava Jock-kollin näköinen kissa.

Mistä lemmikistä sinä kirjoittaisit kirjan?
Mikä on suosikkisi japanilaisessa kirjallisuudessa? 

 

AK