Millaista oli työskennellä kirjastossa ennen vanhaan?

Järvenpään kirjasto 90 vuotta -joulukalenteriin kuuluvan muistelman on kirjoittanut meille Oili Kokkonen, Järvenpään kirjaston eläkkeellä oleva entinen työntekijä. Tekstissä kerrotaan, millaista kirjastotyö oli ennen vanhaan, kun käytössä ei ollut vielä edes kirjoituskonetta. Oili Kokkonen on kuulemamme mukaan myös Järvenpään kirjaston ikätoveri, joten lämpimät onnittelut hänelle nykyisiltä kirjastolaisilta!  

“Milloin aloitinkaan? Voin päivittää sen 50-luvun alkuun, sillä opiskelin kirjastonhoitajaksi vuosina 1950–51. Asuin Järvenpäässä. Huomasin ilmoituksen, jossa Järvenpään kauppala etsi sivutoimista kirjastonhoitajaa. Tutkintoni ei ollut valmis, mutta sain lehtorilta todistuksen, jonka mukaan opinnot vastasivat sivutoimisen kirjastonhoitajan tutkintoa. Hain tointa ja sain sen. Aloitin Järvenpäässä keväällä 1951. 

 

Syksyllä jatkoin maisteriopintoja, kuljin Helsinkiin junalla, ja junamatka kesti silloin tunnin suuntaansa. Hämmästyksekseni sain syksyllä päätoimisen viran Yhteiskunnallisen korkeakoulun kirjastosta. Sisukkaasti jatkoin kuitenkin edelleen Järvenpään kirjastossa. Helsingissä työaika oli kuusi tuntia päivässä, työajat joustavat luentojen kannalta, lauantait vapaat. Järvenpään kirjasto oli auki kolmena päivänä viikossa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan, yksi aukiolopäivä oli sunnuntai.  

 

Tehtävien hoidossa alkoi talven mittaan olla ongelmia. Onnekseni äitini jäi sinä talvena eläkkeelle, ja hän muutti Järvenpäähän. Kun en aina ehtinyt avaamaan kirjastoa, hän kävi avaamassa kirjaston, ja minä jatkoin, kun juna tuli Järvenpäähän. Syksy ja talvi sinniteltiin jotenkin, mutta seuraavaa talvea en jaksanut. Ajoitan Järvenpää-periodin loppumisen syksyyn 1952.  

 

Tehtävät kirjastossa ennen vanhaan 

 

Olin saanut perusopinnot kirjastotyötä varten kun aloitin Järvenpäässä.  Työnkuva muodostui kuitenkin kovin odottamaani erilaiseksi. Kirjaston johtokunnan puheenjohtaja, rehtori ja suomen kielen lehtori Väinö Kyrölä hallinnoi kirjastoa suvereenisti. Johtokunnasta en tiennyt mitään, budjetista ei minulla ollut mitään käsitystä – ei muuten työajastanikaan. Rehtori hoiti nämä asiat, valitsi myös hankittavan kirjallisuuden, minä noudin hankitut kirjat kirjakaupasta, vein tiedot hankintaluetteloon, luokitin ja leimasin kirjat ja kirjoitin niistä kortit – ”kirjastokäsialalla”, kirjoituskonetta ei kirjastossa tietenkään ollut. Toimintakertomuksia ja tai muuta raportointia en muista minulta vaaditun. Minun aikanani kirjastossa oli myös tarkastus. Valtion kirjastoimenjohtaja teki tiukan tarkastuksen, ja varmaan toimitti tilanteesta lausunnon kauppalaan tai ainakin kirjaston johtokunnalle.   

 

Jälkikäteen olen ajatellut, että rehtori Kyrölä piti minua varmaan kovin lapsena, olinhan päässyt ylioppilaaksi vuotta normaalia nuorempana ja valmistunut kirjastonhoitajaksi seuravana keväänä. Työnjako puheenjohtajan kanssa sopi muiden puuhieni takia minulle erinomaisesti.  

 

Kirjaston tilat Säästöpankilla 

 

Kirjasto sijaitsi pienessä huoneessa Tuusulan Säästöpankin Järvenpään-konttorin pihan puolella. Huone oli ehkä 15-20 neliömetrin kokoinen, ikkunat avarat. Käsitykseni mukaan huone oli tehty pankin kuistille – vilpolaan, josta oli tehty lämmin huone. Lämmön kanssa oli niin ja näin. Lisälämmikkeenä oli sähköpatteri, jota kylmimpinä päivinä pidin päällä kirjaston aukioloaikoina. Kerran patteri jäi kuitenkin päälle, kun lähdin kirjastosta. Seuraavana aukiolopäivänä pankista tultiin kertomaan, miksi kirjoituspöytä oli hiiltynyt. Savu oli ilmoittanut alkavasta tulipalosta pankkiin, josta palokunta oli hälytetty. Kirjoille ei onneksi ollut mitään vahinkoa tapahtunut.  

 

Kokoelma oli pieni 

 

Kirjakokoelma ei kovin ihmeellinen ollut. Jälkikäteen arvioiden kirjoja oli vajaa parituhatta, osa niistä oli melko huonokuntoisia. Erityisesti lastenkirjoista oli pulaa, ja senkin takia ne olivat erityisen resuisia ja likaisia. Yritin saada rehtorin uskomaan, että yhtä tärkeää kuin uusien hankinta, oli kokoelmien karsinta. Tästä asiasta taisi meillä selvimmät erimielisyyden tulla. Onnekseni kirjahyllyjen alla oli kaappeja, jonne vaikeimmat tapaukset kätkin.  

 

Käyttäjiä oli vajaa tuhat. Sen perustan kirjastokorttien määrään. Lienenkö oikeassa, mutta jotenkin minulle on jäänyt mielikuva, että ahkerin asiakas oli Outsiderin (Aarne Haapakoski) aviovaimo, joka aina sunnuntaisin kävi noutamassa lukemista miehelleen.  

 

Mieleen jäänyttä oppia 

 

Tässäpä taisivat tärkeimmät muistikuvat olla.  Oppi oli se, että näin pienen kirjaston arkipäivää. Jatkoin työtä korkeakoulukirjastoissa, mutta lyhyt periodi Imatran kauppalankirjastossa olisi ollut paljon vaikeampi ilman Järvenpää-kokemusta.”