Lukukoulu aikuisille, osa 1

Et ole voinut välttyä Pisa-tulosten uutisoinnilta: lasten ja nuortenlukutaito ja -halu on laskussa. Tulosten vuoksi opetusministeri asetti Lukutaitofoorumin hakemaan ratkaisuja lasten lukutaidon ja -innon heikkenemiseen. Lukukeskuksen faktoissa todetaan, että lasten lukutaitoa vahvistaa erityisesti aikuisten antama malli. Lukukielteisten vanhempien lapset eivät pidä lukemisesta, ja vanhempien itse lukemiseen käyttämä aika heijastuu suoraan lapsen lukutaitoon. 

Olitko viime vuonna Helsinki Lit -tapahtumassa kuuntelemassa, kun Laura Lindstedt haastatteli nigerialaista Ayòbámi Adébáyòaa? Osallistutko Helmet-lukuhaasteeseen? Onko Instagram-feedisi täynnä #kirjagram-tagilla varustettuja kuvia? Vai kävikö viime vuonnakin niin, että suunnittelit lukevasi enemmän klassikkoja ja todellisuudessa luit lähinnä klikkiotsikoita, neuvolan odotustilan Puppe-kirjaa perheen pienimmälle ja iltapalaa syödessä kaupan ruokalehden reseptejä?

Kun vielä kirjahyllyn kokoa pidetään perusvaatimattomassa Suomessa ainoana sallittuna snobbailun muotona, paineita aikuisten lukemiselle alkaa olla melkoisesti.

Tapaan työssäni paljon aikuisia, jotka eivät lue. Taustalla on erilaisia syitä, mutta usein kouluvuodet tappoivat lukuilon. Turhan monelle on suositeltu Seitsemän veljeksen kaltaista klassikkoa, kun yläkoulussa piti lukea romaani äidinkielen tunnille. 

Aino Kallaksen Sudenmorsiamen kieli lannistaa peruskouluikäisen jo alkuunsa.

Ei ihme, jos lukeminen ei kiinnosta. Klassikko vähän lukevan nuoren käsissä on vähän niin kuin laitettaisiin innokas futisjunnu kesäksi kutomaan mattoa.

Lukemattomuus aiheuttaa aikuisessa häpeää. Aikuiset tietävät, että lukevan aikuisen malli on lapsille tärkeä. Moni tahtoisi lukea edes sen verran, että tämä rooliodotus täyttyisi (vähän niin kuin monet aikuiset syövät salaattia vain, koska se on terveellistä ja aikuisen tulee näyttää esimerkkiä). Hävettää, kun ei jaksa tai saa aikaiseksi lukea.

Voi olla, että lukeminen näyttää kiinnostavalta, mutta aloittaminen tuntuu työläältä. Tilanne on sama kuin perheenäidillä, joka katsoo kuvia polkujuoksukisoista ja miettii, että tuo näyttää hauskalta puuhalta. Ensin pitäisi kuitenkin löytää lapsenvahti, ostaa juoksukengät ja päästä perille metsään niin, ettei heti ole nälkä. Millaiset trikoot sinne pitää (ja kehtaa) laittaa? Ja sitten pitäisi vielä juostakin muiden nähden! 

NUTS Karhunkierros ja Vaarojen maraton eivät ole oikea paikka aloittaa, jos jo pelkkä ajatus lenkkareiden ostamisesta lannistaa. 

Juoksukouluilmoittautuminen, check. Lenkkarit, check. Mitäs sitten pitää tehdä?

Samaan tapaan klassikko ei ole aloittelijalle se paras tapa aloittaa lukuharrastusta. Antti Majander toteaa Helsingin Sanomien jutussa, että "ihminen ei elä pelkistä bestsellereistä", mutta ei ihminen kyllä pelkistä klassikoistakaan elä. Bestsellerit ovat erinomainen startti lukuharrastuksen polulla. Kaikki lukeminen on hyvästä, samaan tapaan kuin jokainen otettu askel on askel eteenpäin polkujuoksu-uralla. Myös ne askelet, jotka otetaan asfaltilla, kotipihalla, kävellen ja vähän epävarmasti.

Kaikkia hitaasti aloittavia lohduttaa se, että kirjailija Roope Lipastin mukaan lukemista voi treenata siinä missä urheiluakin. Tärkeintä on päättää, että säännölliset lukutreenit ovat itsestäänselvyys tässä huushollissa. Ota siis kalenteri esiin ja etsi sieltä puolen tunnin koloja, joihin merkata lukutreenit. 

Kun treenit ovat kalenterissa, aloita helposta. Älä lue klassikkoa!

Seuraavaksi: kirjastonhoitajan kuuden viikon harjoitusohjelma aloittelevalle aikuislukijalle. 

Paula / lastenosasto