Runokilpailusta vielä....



      Kuvassa vasemmalta: Mirja Hämäläinen, Raija Jaakola, Juho Kuusi ja Matias Nopola

Lämmin kiitos kaikille Järvenpään kaupungin 70-vuotisrunokilpailuun osallistuneille. Aihe oli tarkoituksellisen väljä – runoissa ei ollut pakko käsitellä 70-vuotiasta kaupunkia, vaan annettiin suhteellisen vapaat kädet miettiä ajankulkua ja vanhenemistakin erilaisista näkökulmista. Ja sen te todellakin teitte! Kilpailuun osallistui 60 runoilijaa eri puolilta Suomea, jotkut olivat kirjoittaneet useammankin runon. Juho Kuusi valitsi voittajan lisäksi kaksi kunniamaininnan saanutta runoa.

 

 

Kilpailun voittorunon kirjoitti Matias Nopola:

Järvenpää 70 vee

Pitsihilkka rimpsuhelma
kartanoiden vahtihaukat
vankkureiden kiitolaukat
kasvukeskus itsenäistyi
unohdukseen villat väistyi
kuopankäyttösuunnitelma

Sortolainen somistaja
pihakiveen saumasuoja
luotettava maahantuoja
ränniin tuli ruostepilkku
onneksi on peltotilkku
tyytyväinen omistaja

Puiset aidat pukee Loutin
Vehkatietä sulittavat
vesipyssyt tulittavat
pisaroita pihlajille
marjat tulee bitumille
kotirouva ruokki voutin

Liikennöity sähköraide
Ainolaan ja siitä Jamppaan
loppuun asti täällä tamppaan
kortteleita lähikonnun
sitten kun jo hieman onnun
kaiken nähnyt porraskaide

Taivaan tyveen tuolla nojaa
mäenrinteet Mikonkorven
Sotakylän savutorven
noettuneet kantasolut
kiireettömät kotipolut
koristelee Teriojaa

 

Kunniamaininnan saivat Raija Jaakola ja Mirja Hämäläinen


Se oli joku kevät
tai sitä seurannut loppukesä

päällimmäisenä varjo
jonka sanoilla musertava taipumus

Kävelin pitkää polkua siinä laaksossa
kun vanamot kukkivat

ja minun oli pakko kuvitella itseni
sen pienen kellon sisään

Helisikö joku

vai oliko se vain vaskien pauhinaa
kilometrien takaa betonisen tornin pyhätöstä

Kun valot syttyvät joka tapauksessa
aamujen jälkeen

on kuin voisi muistaa ottaa käden taskusta
antaa linnuille jyvän

ja jatkaa kiemurtelevaa polkua

aikaa mittaavat syklit leijoina tuulten pesissä

- Raija Jaakola

 

Pelkohauta

Metsän vihreä kimara
läikkyy vuokkomeren ympärillä
kun pysähdyn
Lemmenlaakson kapealle polulle
On varottava
eläkeiän ylittäneiden kuusten
suonikohjuisia juuria
hengitettävä keväisen lehdon
aromaattisia tuoksuja

Perhoset ja pörriäiset
tanssittavat imikänkukkia
ja sirittäjä haastaa hippiäisen
kilpalaulantaan
sammaloituneen lahopuun varjossa.
Joen penkereeseen
on vuosien saatossa muovautunut
uusia kulkureittejä
alati virtaavalle vedelle.
On jatkettava matkaa.
Kivuttava puisia portaita tasanteelle
josta näkyy
huikean jyrkkäreunainen Pelkohauta.

Lapsuuden leikkipaikalla
lipuu kaipauksen kaarnalaiva.

- Mirja Hämäläinen


              


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sattuiko vahinko?

Me hankimme sinun kirjasi

Esittelyssä Sonja, meidän uusi työntekijä!