Runokilpailusta vielä....
Lämmin kiitos kaikille Järvenpään kaupungin 70-vuotisrunokilpailuun osallistuneille. Aihe oli tarkoituksellisen väljä – runoissa ei ollut pakko käsitellä 70-vuotiasta kaupunkia, vaan annettiin suhteellisen vapaat kädet miettiä ajankulkua ja vanhenemistakin erilaisista näkökulmista. Ja sen te todellakin teitte! Kilpailuun osallistui 60 runoilijaa eri puolilta Suomea, jotkut olivat kirjoittaneet useammankin runon. Juho Kuusi valitsi voittajan lisäksi kaksi kunniamaininnan saanutta runoa.
Kilpailun voittorunon kirjoitti Matias Nopola:
Järvenpää 70 vee
Pitsihilkka rimpsuhelma
kartanoiden vahtihaukat
vankkureiden kiitolaukat
kasvukeskus itsenäistyi
unohdukseen villat väistyi
kuopankäyttösuunnitelma
Sortolainen somistaja
pihakiveen saumasuoja
luotettava maahantuoja
ränniin tuli ruostepilkku
onneksi on peltotilkku
tyytyväinen omistaja
Puiset aidat pukee Loutin
Vehkatietä sulittavat
vesipyssyt tulittavat
pisaroita pihlajille
marjat tulee bitumille
kotirouva ruokki voutin
Liikennöity sähköraide
Ainolaan ja siitä Jamppaan
loppuun asti täällä tamppaan
kortteleita lähikonnun
sitten kun jo hieman onnun
kaiken nähnyt porraskaide
Taivaan tyveen tuolla nojaa
mäenrinteet Mikonkorven
Sotakylän savutorven
noettuneet kantasolut
kiireettömät kotipolut
koristelee Teriojaa
Kunniamaininnan saivat Raija Jaakola ja Mirja Hämäläinen
Se oli joku kevät
tai sitä seurannut loppukesä
päällimmäisenä varjo
jonka sanoilla musertava taipumus
Kävelin pitkää polkua siinä laaksossa
kun vanamot kukkivat
ja minun oli pakko kuvitella itseni
sen pienen kellon sisään
Helisikö joku
vai oliko se vain vaskien pauhinaa
kilometrien takaa betonisen tornin pyhätöstä
Kun valot syttyvät joka tapauksessa
aamujen jälkeen
on kuin voisi muistaa ottaa käden taskusta
antaa linnuille jyvän
ja jatkaa kiemurtelevaa polkua
aikaa mittaavat syklit leijoina tuulten pesissä
- Raija Jaakola
Pelkohauta
Metsän vihreä kimara
läikkyy vuokkomeren ympärillä
kun pysähdyn
Lemmenlaakson kapealle polulle
On varottava
eläkeiän ylittäneiden kuusten
suonikohjuisia juuria
hengitettävä keväisen lehdon
aromaattisia tuoksuja
Perhoset ja pörriäiset
tanssittavat imikänkukkia
ja sirittäjä haastaa hippiäisen
kilpalaulantaan
sammaloituneen lahopuun varjossa.
Joen penkereeseen
on vuosien saatossa muovautunut
uusia kulkureittejä
alati virtaavalle vedelle.
On jatkettava matkaa.
Kivuttava puisia portaita tasanteelle
josta näkyy
huikean jyrkkäreunainen Pelkohauta.
Lapsuuden leikkipaikalla
lipuu kaipauksen kaarnalaiva.
- Mirja Hämäläinen
Kommentit
Lähetä kommentti