Lisää tammikuun kirjavinkkejä

 Hei taas! Tästä postauksesta löytyy loput tammikuussa somekanavilla näkyneistä kirjavinkkauksista. Kirjavinkkejä löytyy meidän kirjaston Facebook-sivuilta sekä kirjastomme Instagram-sivuilta, molemmissa ei aina ole samoja ja usein uutisvirrassa monet postaukset saattavat mennä ohi, siksi kokoamme näitä kätevästi tänne blogiin josta voi käydä nappaamassa itselleen sopivat vinkit. 

Anna-Lena Laurén: Samettidiktatuuri, Teos & Förlaget 2021, suom. Kaisa Sivenius

On jälleen kuukauden tietokirjan aika! Tällä kertaa esittelyssä on Anna-Lena Laurénin Samettidiktatuuri – vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä (

Samettidiktatuurissa pehmeys yhdistyy kovuuteen. Venäjällä pehmeyttä edustavat esimerkiksi vapaus ilmaista mielipiteensä ja äänioikeus. Se, että eri mielipiteillä kuitenkin harvoin on käytännön merkitystä tai että valinnat on oikeastaan tehty jo ennen vaaleja, on silti useimmille venäläisille ihan vain vallitseva asiaintila. Osa kuitenkin vastustaa ja muun muassa näistä ihmisistä Laurén kertoo erinomaisessa teoksessaan.

Anna-Lena Laurénin tapa kirjoittaa Venäjästä ymmärrettävästi ja helposti lähestyttävästi on ilmiömäinen eikä hän petä tälläkään kertaa. Samettidiktatuuri valottaa sitä, miksi päivänselvistä asioista valehdellaan, miksi venäläinen politiikka tuntuu täysin järjettömältä ja miksi ketään ei enää oikeastaan edes kiinnosta. Mukana on niin valtiojohtoisen politiikan ruodintaa kuin arkipäiväisiä sattumuksia ja yhdessä nämä kertovat kiehtovaa tarinaa maasta, joka ainakin itselleni on lähes mysteeri ja jonka ymmärtäminen pelkkien uutisten perusteella on melkeinpä mahdotonta. Samettidiktatuuria ja muita Laurénin Venäjää käsitteleviä kirjoja kuten esimerkiksi Hulluja nuo venäläiset (Teos & Söderström 2009, suomennos Laura Beck) voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää itänaapuriamme vähän paremmin ja oppia jotain uutta. - Jenni

Jukka-Pekka Palviaisen Hanaa, Kosonen, Karisto 2020

Kuukauden nuortenkirjana on täsmävinkki nuorille, jotka eivät suhtaudu lukemiseen erityisen intohimoisesti.

Jukka-Pekka Palviaisen Hanaa, Kosonen kertoo Kaapo Kososesta, joka ostaa koulun cooleimmalta Jannikalta Skyteam Monkey -mopon. Mopo-onnea kestää vain yhden illan, kun pakettiauto kaartaa Kososen pihaan ja hupparihemmot vievät Kaapon mopon aivan tämän silmien alta. Pian saapuu lunnasvaatimus. Alkaa mopovarkauden selvittely, johon mahtuu monenlaista mutkaa.

Hanaa, Kosonen mahduttaa kokonaisen ison tarinan 117:n sivun mittaan. Juonenkäänteitä ja kommelluksia tapahtuu lyhyissä luvuissa sen verran paljon, että lukija ei pääse kyllästymään. Dialogi hymyilyttää, mutta tuntuu kuitenkin uskottavalta.

Kirjalle on ilmestynyt jatko-osa vuonna 2021, Anna palaa, Kosonen. - Sonja

Katkenneita lankoja : tarinoita loppuunpalamisesta, Atena 2020

Korona-aika ja mahdollisesti muuttuneet työt ja arki ovat kuormittaneet enemmän tai vähemmän lähes jokaista. Siksi vuoden ensimmäinen sarjakuvavinkki olkoon Karoliina Korhosen & Anssi Vieruahon (toim.) Katkenneita lankoja – tarinoita loppuunpalamisesta.

Katkenneita lankoja kokoaa yhteen kokemuksia työuupumuksesta yhdeksän eri taiteilijan tarinoissa. Osa tarinoista on omakohtaisia, osa perustuu kerättyihin kokemuksiin siitä, mitä työuupumus on ja miten ihmiset sen kokevat. Tarinat sijoittuvat erilaisiin ympäristöihin, eri-ikäisten ihmisten maailmoihin ja ne on kerrottu varsin erilaisilla tyyleillä.

Katkenneita lankoja ei suinkaan ole mikään hyvän mielen teos, mutta se luotaa aihettaan monipuolisesti ja yllättävästikin. Teos myös herättelee pohtimaan nykyistä työkulttuuriamme ja sitä, kuinka moni pystyy samastumaan näihin tarinoihin. Mikään ”näin toivut uupumuksesta” -opaskirja sarjakuva ei myöskään ole, enemmänkin vertaistukea ja mahdollisuus pohtia omaa tekemistä ja jaksamista tai ymmärtää, mitä uupumuksesta kärsivä tai toipuva läheinen käy läpi.

Tyylillisesti tarinat vaihtelevat mustavalkoisesta väri-iloitteluun, paksusta viivasta unenomaisiin vesivärikuviin ja jopa elokuvallisesta ilmaisusta sanattomiin tarinoihin. Jokainen varmasti löytää kokoelmasta itselleen tyylillisesti mieluisimman tarinan. Samalla Katkenneita lankoja on erinomainen tapa tutustua Suomen tämän hetken parhaisiin sarjakuvantekijöihin. - Jenni

Julia Phillips: Katoava maa, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2021, suom. Hilkka Pekkanen 

On jälleen kuukauden kaunokirjavinkin aika. Tällä kertaa esittelyvuoron saa Julia Phillipsin Katoava maa 

Venäjän kaukoidässä, Kamtšatkan niemimaalla, katoaa eräänä elokuisena iltapäivänä kaksi tyttöä. Poliisitutkinta venyy tuloksettomana, elämä kaupungissa jatkuu, mutta siskosten kohtalo jää häilymään yhteisön ylle epämääräisenä varjona. Pitkin niemimaata etenkin naiset kokevat pelkoa ja menetystä siskosten katoamisen vuoksi.

Katoava maa ei ole rikostarina. Sen sijaan se on kertomus monimutkaisista ihmissuhteista, menetyksestä, elämän arvaamattomuudesta. Se kertoo myös sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta, etnisyydestä ja rasismista. Kamtšatka, tuo pinta-alaltaan hieman Suomea suurempi niemimaa, tarjoaa tarinalle upeat, syrjäiset puitteet, joissa on jotakin oudolla tavalla tuttua, ja avaa ikkunan sellaiseen Venäjään, joka on monelle varmasti täysin tuntematon. Vuoden aikana tutustumme moniin ihmisiin, etenkin naisiin, osaan pidemmän aikaa, osaan vain hetkellisesti. Kadonneiden tyttöjen selvittämätön kohtalo nivoutuu tavalla tai toisella jokaisen hahmon tarinaan.

Vaikka Katoava maa on romaani, se tuntuu melkein kuin novellikokoelmalta. Jokainen luku on oma tarinansa, joita yhdistää siskosten katoaminen, lopulta vähän muukin. Phillipsin kunnianhimoinen teos maalaa kuvaa yhteisöstä, joka on samaan aikaan tiivis mutta jossa voi tapahtua mitä tahansa, ilman että siihen juuri kiinnitetään huomiota. Kirjan teemat erilaisuudesta ja kuuntelemisesta herättelevät ajatuksia ja kirjaa kannattaakin lukea säästelleen, jos siihen pystyy – tarina nimittäin imaisee mukaansa ja pitää otteessaan vahvasti. - Jenni