Lukuvinkkejä Kalevalan päivään

Kalevalan päivää vietetään 28.2. suomalaisen kansalliseepoksen Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Kalevala on varmasti teoksena kaikille tuttu, mutta kuinka moni on oikeasti lukenut kirjan? Tarvitseeko sitä edes lukea? Ehkäpä alkuun voisi kastaa varpaansa kevyesti Kalevala-adaptaatioihin, nykyversioihin ja muihin tulkintoihin.

Kalevalaan tutustuessaan on hyvä pitää mielessä, että se ei ole historialtaan ja taustoiltaan ongelmaton ja Lönnrot on ottanut monia vapauksia yhdistellessään ja muokatessaan kerättyjä runoja.

Salla Simukka (toim.) & Siri Kolu (toim.): Satalatva - Kalevala uusin silmin

Ihanan tuoreita ja erilaisia kerrontoja Kalevalan tarinoista! Satalatva on kokoelma tyyleiltään ja aiheiltaan hyvin erilaisia tekstejä, jotka yhdessä muodostavat miellyttävän yhtenäisen lukukokemuksen. Kokoelmassa kuusitoista kirjoittajaa tarkastelee Kalevalan hahmoja ja tapahtumia novellien, runojen, uutisotsikoiden ja muiden tekstilajien kautta monenlaisista tulokulmista. Virkistävää on se, että ääneen pääsevät ja esiin nostetaan myös vähemmän tunnettuja hahmoja ja tarinoita.

Teksteissä Joukahainen onkin Somaliassa, 2020-luvun Kullervo on ottanut hatkat lastenkodista, menestyksekkään näyttelijänuran tehneen Louhen lähisuvusta ei draamaa puutu ja kuullaan Satalatvassa myös Kalevalan pörssikatsaukset ja otteita Tuonelan Tytin tili- ja tutkimuskirjoista. Tekstien parissa niin liikuttuu ja vaikuttuu kuin myös hykertelee huvituksesta.

Teos on suunnattu sekä aikuisille että nuorille lukijoille, ja tekstien määrä takaa sen, että jokaiselle löytyy varmasti jotain kiinnostavaa luettavaa. Jonkinlainen Kalevala-tuntemus on kuitenkin teokseen tarttuessa paikallaan.

Aapo Niininen, Kimmo Numminen, Kalevauva.fi: Kalevauvala - kansanrunoutta keskustelupalstoilta

“Kalevala olisi voinut olla pornokirja.” (Kalevauvala, s.5)

Kun aikoinaan tarinat, neuvot ja loitsut ovat kulkeneet suusta suuhun runomuodossa, nykyään niitä jaetaan netin keskustelufoorumeilla. Mordenit Lönnrotit Aapo Niininen ja Kimmo Numminen ovat keränneet ja muokanneet vauva.fi verkkopalstan parhaimmat keskustelut lauluiksi ja runoiksi.

Vauva.fissä mielipiteet lentelevät ja keskusteluaiheet äityvät varsin villeiksi. Häiden eriskummalliset tarjoilut, jauhelihan (väitetty) peseminen ja monet kaksimieliset keskustelunaloitukset herättävät keskustelijoissa kiivaitakin tunteita, mutta suurin osa keskustelijoista on paikalla huumorimielessä. Ei siis varmasti yllätä, että näistä keskusteluista kootut runot eivät ota itseään kovin vakavasti. Asiayhteydestään irroitettuja lauseita yhdistellään toisiin huumorin korostamiseksi ja vauva.fin keskusteluista on valittu ne humoristisemmat - ja usein myös härskeimmät. Alapäähuumori ei ole mikään moderni keksintö eli ihan kalevalaista runonlaulantaperinnettähän tässä vain toteutetaan.

Ps. Nyt kun Espookin sai oman laulunsa, missä viipyy Kalevauvan Järvenpää-sinfonia?

Kaisa Pulakka & Pauliina Mäkelä: Kurittomat - jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja

Naisnäkökulmaa Kalevalan päivään tarjoaa Kaisa Pulakan kirjoittama ja Pauliina Mäkelän kuvittama Kurittomat, jossa käsitellään sukupuolta ja naisen roolia eri aikoina ja tilanteissa. Kurittomat perustuu Pulakan Kauhee akka -radiosarjaan.

Kulttuurihistoriasta ammentavan teoksen aiheita ovat ylipäätään hankalien akkojen lisäksi muun muassa seksuaalisuus, sukulaissuhteet, syntymä, kuolema ja ihan tavalliset mokailevat nykyäidit. Jokaisessa luvussa otetaan tarkempaan tarkasteluun jokin tietty kulttuurihistorian naishahmo, mutta sivutilaa saavat myös monet muut myyttiset hahmot ja kirjoittajan oma pohdinta kustakin aiheesta. Teksti välittää paljon tietoa ja ajatuksia pohdittavaksi, mutta ei onneksi ota itseään myöskään liian vakavasti.

Kalevalasta oman lukunsa on saanut Louhi, ja teoksen aikana puhutaan myös monista muista Kalevalan naisista kuten Ilmattaresta, Tuonen Tytistä, Tuonettaresta ja Lemminkäisen äidistä.

Maria Laakso & Johanna Rojola: Taltuta klassikko!

Vaikuttaako Kalevala kamalan paksulta ja pölyiseltä luettavalta? Särkeekö vaka-vanha-väinämöinen ja muut runomittaopit silmiä? Ei hätää! Lue Taltuta klassikko! -teoksen tiivistelmä Kalevalasta, ja pääset jo hyvään alkuun. Saat samalla päivitettyä tietosi myös monesta muusta suomalaisesta klassikosta.

Teoksessa taltutetaan klassikot kuvaamalla teosten juoni tiiviisti ja avaamalla syitä, miksi klassikot ovat saavuttanut statuksensa. Kalevalasta esimerkiksi kerrotaan sen ajan poliittisesta ilmapiiristä ja Lönnrotin suhtautumisesta keräämiinsä runoihin ("Tosiassa kylläkin Lönnrot laitteli sekaan omiaan, leikkasi ja liimasi, tiivisti ja toimitti, fiilasi ja höyläsi." Taltuta klassikko! s. 31), mutta mainitaan myös Tolkienin Kalevala-fanitus.

Varoitus! Tartuta klassikko! kuvaa klassikkoja niin vetävästi ja humoristisesti, että saatat vahingossa tarttua siihen oikeaan klassikkoon.

Kirsti Mäkinen & Pirkko-Liisa Surojengin: Suomen lasten Kalevala
Martti Haavio & Aleksander Lindeberg: Kalevalan tarinat

Luitko jo klassikon tiivistelmän ja vähän ehkä kiinnostaisi Kalevala, mutta runomitta karmii yhä? Kokeile lasten Kalevalaa!

Kalevala on kokoelma upeita kertomuksia, joissa tunteet leiskahtelevat ja veri lentää. Lapsille suunnatut versiot Kalevalasta riisuvat tarinoista pois turhat luettelot ja vaikeana pidetyn runomitan. Runomitta voi olla haastavaa luettavaa nykylukijalle ja kuka oikeasti jaksaa lukea sivukaupalla Pohjolan häiden tarjoiluiden valmisteluja, kun itse häät ovat mitä parhainta draamaa? Vaikka kirjojen sijaintina siis onkin lastenosasto ja nimessä sana “lasten”, se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi aikuinenkin lukea.

Ja ehkä, kun on taltuttanut klassikon ja sen päälle lukenut lasten Kalevalan, seuraavana Kalevalan päivänä voi olla paljon helpompi tarttua alkuperäiseen Lönnrotin teokseen?