Heinin kirjavinkkejä: Opintiellä

 

Tara Westoverin kirjoittama autobiografinen kirja Opintiellä (suom. Tero Valkonen 2018) on ollut minulle yksi hätkähdyttävistä lukukokemuksista. Eräs kirjaston asiakas, jonka kanssa olen vaihtanut paljon lukuideoita, suositteli minulle tätä kirjaa. Aloittaessani Opintiellä-kirjaa en tiennyt siitä oikeastaan mitään. Kirjan nimen ja kannen perusteella oletin lukevani tarinaa syrjäseutujen opettajattaresta, joka luotsaa oppilaitaan odottamattomaan menestykseen, mutta kirja ei ole ollenkaan tätä. Se on selviytymistarina syvimmästä päästä. Se on kuvaus Amerikasta, jossa vallitsee uskomattomia alakulttuureja. Kärjistäen lukiessa tuntuu todella epätodelliselta, että puhutaan Amerikasta eikä diktaattorin hallitsemasta kehitysmaasta.

Tara Westover kuvaa omaa elämäänsä, lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Mormoniperhe elää syrjässä Idahon vuorilla ja lapset käyvät ”kotikoulua”. Tosin opetus on lähinnä uskonnollisten tekstien toistelua ja perheen isän uskomusten jakamista. Tässä välissä on todettava, että itse mormoniuskonto ei ole se, joka veisi lapsilta mahdollisuuden oppia tai olla osana yhteiskunnan palveluja. Isä Westower hallitsee perhettä ja häntä taas hallitsee mielisairaus, joka saa aikaan hyvin vainoharhaisia ja jyrkkiä mielipiteitä. Isä on tunne-elämältään täysin narsistinen ja psykoottinen persoona. Harhojensa vallassa hän opettaa ja uskoo Yhdysvaltain hallinnon puhuvan kouluissa saatanan äänellä, houkuttelevan lapsia ja nuoria salalittojen kätyreiksi. Lääkärit kuuluvat tähän samaan salaliittoon ja siksi vuorella tapahtuviin vakaviin onnettomuuksiin riittää äidin homeopaattinen hoito ja yrttilääkintä. Äärimmäisyyksiin hän menee juuri lääketieteen pelossaan: vaikka kallo olisi halki tai keho palanut, vain yrttilääkintä suvaitaan.

Lapset tekevät töitä isän romuttamolla heti kuin kynnelle kykenevät. Luonto, eläimet ja läheiset perhesuhteet ovat myös tyyniä, voimaannuttavia ja kauniita mutta idylli saa ensin säröjä ja lopulta romahtaa, kun lapset kasvavat ja rupeavat etsimään itseään. On todella surullista, että on irtauduttava täysin ja melko salakähmäisesti perheestä ja suvusta, jotta saa mahdollisuuden nähdä edes hiukan todellisuutta isän maailman ulkopuolella tai ylipäänsä saa mahdollisuuden lukea kirjoja, laskea, tietää. Raivostuttavinta on jotenkin se, että ei ole mitään yhteiskunnan tukiverkostoa tai edes yhtä auttavaa askelmaa, joka voisi tehdä irrottautumisen edes hiukan helpommaksi. Itseäni karmi Taran kokemukset yhdestä omasta veljestään. Vanhemmat kieltäytyvät näkemästä, kuinka tämä veli vuosien ajan kuormittaa, pelottelee ja suorastaan kiduttaa sisartaan. Vain se auttaa, että tietää Taran olevan tälläkin hetkellä hengissä ja voivan hyvin.

Kirja on hyvin kauniisti kirjoitettu ja vaikka siinä on myös äärimmäisen raakoja ja väkivaltaisia tapahtumia siinä ei ole katkeruutta tai syyttelyä. Kirjailija katsoo asioita usein ulkopuolisenkin silmin, sillä nämä näkevät asiat niin eri tavoin kuin hän. Välillä hän jopa kyseenalaistaa tekstissään omia muistikuviaan.

Kokemuksena koko kirja oli hätkähdyttävä, riipaiseva ja uusia todellisuuksia avaava. Se sopii niin jännityksen, elämänkertojen, kasvukertomusten kuin politiikan ja tietokirjojen lukijoille.

https://tarawestover.com/

Useita mielenkiintoisia haastetteluja YouTubessa haulla Tara Westover