Vuoden parhaat lukukokemukset: Sarjakuvia

Kurkkaa edellisistä postauksista, mitkä olivat mielestämme vuoden 2020 parhaat kaunokirjat (osa 1 ja osa 2), jännityskirjat, fantasia- ja scifikirjat sekä tietokirjat.

Vuonna 2020 luimme myös mahtavia sarjakuvia, ja erityisesti mieleen jäivät nämä upeudet:

Alice Oseman – Heartstopper -sarja (Hodder Children’s Books, 2019 & 2020)

Heartstopper -sarja on englanninkielinen jatkuvajuoninen sarjakuva, josta on ilmestynyt tähän mennessä kolme osaa (osa 4 ilmestyy vuonna 2021). Sarja kertoo Charliesta ja Nickistä, jotka käyvät samaa brittiläistä poikakoulua. Charliella on takanaan rankkoja vuosia koulussa, kun häntä kiusattiin rajusti sen jälkeen, kun muille opiskelijoille selvisi, että hän on homoseksuaali. Nyt kiusaaminen on pääosin loppunut ja Charlien reipas ja iloinen luonne alkaa vähitellen taas päästä esiin. Nick puolestaan on koulun rugby-joukkueessa ja täysin eri maailmasta kuin Charlie. Pojat päätyvät samalle luokalle ja ystävystyvät. Charlie rakastuu syvästi Nickiin vaikka onkin varma, että suhteella ei ole toivoakaan, koska Nick ei ole samalla tavoin kiinnostunut hänestä. Vai voisiko kulman takana sittenkin häämöttää onnellinen loppu molemmille?

Tämä oli ihana, ihana sarjakuva! Sarjassa on paljon myös sivuhenkilöitä, joilla kaikilla on mielenkiintoiset tarinat ja heistä haluaa vain lukea lisää! En ollut pitkään aikaan lukenut sarjakuvia, mutta tämä sarja herätti kiinnostuksen lukea lisää. Välillä sitä jää vain jumiin perinteisen kaunokirjallisuuden maailmaan, joka sekin on tietenkin hieno juttu, mutta jos uskaltautuu lukemaan ajoittain jotain ihan muuta niin saattaa samalla löytää todellisia helmiä.

Tiitu Takalo: Memento mori (WSOY 2020)

Memento mori on Takalon omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos vakavasta aivoverenvuodosta, siitä selviämisestä ja toipumisesta. Sarjakuva kertoo kouriintuntuvasti siitä, miten elämä voi täysin yllättäen mullistua yhdessä yössä. Sarjakuvassa käydään perinpohjaisesti läpi niin ilot kuin surut, selittämättömät tunteet kuin se, kuinka vaikeaa kysymyksiin on saada vastausta.

Takalon tarina onneksi päättyy hyvin ja saamme nauttia tästä upeasta ja koskettavasta teoksesta, jossa värejä käytetään rohkeasti ja maalaukselliset kuvat kuljettavat tarinaa eteenpäin. On helppo kuvitella, että vakavan sairauden kanssa kamppailevat lukijat saavat tästä teoksesta paljon lohtua. 

Cyril Pedrosa: Portugali (WSOY 2020, suom. Saara Pääkkönen)

Pedrosa ei petä! Ranskalaistaiturin uusimmassa sarjakuvassa kerrotaan yhden perheen tarinaa kolmessa osassa. Erityisesti tarinassa keskitytään siihen, keitä sukulaiset oikein ovat ja mitä heistä tietää – ja jos ei tiedä, miksi välit sukulaisiin ovat etäiset. Portugali on täynnä lämpöä, inhimillisiä hahmoja, sukukinoja ja itsensä etsimistä. Suurikokoisessa kirjassa Pedrosan lumoava piirrosjälki pääsee oikeuksiinsa ja hänen oivaltavaa värien käyttöänsä ei voi kuin ihailla.

Kirjan käännös on myös yllättävä: portugalinkielisiä tekstejä ei ole käännetty suomeksi. Alkuun tämä saattaa tuntua kummalliselta ja jopa virheeltä, mutta sopii erinomaisesti tarinan luonteeseen. Yrittäähän siinäkin portugalia osaamaton päähenkilö Simon kommunikoida ainoastaan portugalia puhuvien kanssa. Näin ollen lukija pystyy helpommin ymmärtämään Simon tunteita, turhautumista mutta myös niitä hetkiä, kun kielimuurista huolimatta yhteisymmärrys syntyy.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (Suuri kurpitsa 2020)

Rintanen tuli tunnetuksi esikoisteoksellaan Mielisairaalan kesätyttö ja tämä teos jatkaa tuon sarjakuvan teemojen käsittelyä. Tämä teos koostuu kahdestatoista novellista, jotka Rintanen kuvitti blogiinsa. Novellien lomassa kulkee Rintasen omaelämäkerrallinen kuvaus terapiasta, jossa ruoditaan muun muassa syömishäiriötä ja loppuunpalamista.

Sarjakuvaterapiaa… ei ole kepeää tai helppoa luettavaa, mutta se on voimauttava ja pysäyttävä teos. Rintanen kertoo niin omaa kuin muiden tarinaa rehellisesti ja kaunistelematta. Teos ei kuitenkaan ole saarnaava tai tuomitseva, vaan parhaimmassa tapauksessa antaa lukijalle toivoa paremmasta. Rintasella on hieno, tunnistettava piirrostyyli, jossa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota väreihin ja niiden käyttöön.