Vuoden parhaat lukukokemukset: Kaunokirjallisuutta, osa 1

Mitä kirjastolaiset lukivat vuonna 2020? Mitkä lukukokemukset jäivät mieleen vaikuttamaan, askarruttamaan, herättämään uusia ajatuksia? Vuoden parhaat -sarjassa esitellään monipuolisesti Järvenpään kaupunginkirjaston työntekijöiden suosikkikirjoja eri genreistä. Ensimmäisenä vuorossa on kaunokirjallisuus. Nappaa tästä vinkit talteen!

Kirjavuosi 2020 oli selkeästi mahtava, sillä kirjastolaiset olivat lukeneet vaikka mitä ihanaa. Lukulistalla oli sekä vuonna 2020 ilmestynyttä kirjallisuutta että vanhempaa tuotantoa. Vanhemmasta kirjallisuudesta esiin nousivat Marja Björkin Poika (2013), Aino Vähäpesolan Onnenkissa (2019), Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias (2014), Suvi Vaarlan Westend (2019), Antti Röngän Jalat ilmassa (2019), Veikko Huovisen Hamsterit (1957) ja Marko Annalan Paasto (2018).

Saaran mieleen vahvasti jäi Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä (Tammi 2004, suom. Kaijamari Sivill). Tarina sijoittuu Kanadaan, 1960-luvun alkuvuosiin, kylmän sodan ja Kuuban ohjuskriisin aikaan. Maailmanpoliittisen tilanteen aiheuttamasta uhkaavasta tunnelmasta huolimatta päähenkilöiden, Jackin ja Mimin, elämää leimaa optimismi ja usko tulevaan. Jack työskentelee ilmavoimissa, Mimi on kotirouva. Heillä on kaksi lasta, Mike ja Madeleine. Tarinaa seurataan vuoroin lapsipäähenkilön, Madeleinen, ja aikuisten, lähinnä Jackin, näkökulmasta. Perhe-elämä on idyllistä, seuraelämä ilmavoimien asuinalueella vilkasta, vanhempien välinen romanttinen suhde kukoistaa.

Onni ja optimismi ovat kuitenkin vain yksi osa tarinaa, ja lukijalle selviääkin jo melkein alkusivuilla, että joku henkilöhahmoista tulee tarinan edetessä menettämään henkensä. Juoni kiertyy tämän traagisen tapahtuman ympärille; monen hahmon henkilökohtaiset salaisuudet liittyvät tragediaan karmaisevalla tavalla. Madeleine kasvaa aikuiseksi ahdistavien tapahtumien varjossa ja alkaa vasta kolmikymppisenä pohtia, mitä oikeastaan lopulta tapahtui.

MacDonald kirjoittaa todella hyvin, ja hänellä on ilmiömäinen kyky luoda henkilöhahmoja, jotka ovat moniulotteisia, yhtä aikaa hyviä ja pahoja. Lapsen sisäisen maailman kuvaus on myös ihan omaa luokkaansa. Linnuntietä saattaa ensi alkuun kauhistuttaa sivumäärällään (851), mutta sitä ei kannata pelästyä. Hyvä tarina tempaa mukaansa heti ensimetreiltä.

Annen suosikiksi taas nousi Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa (Bazar 2019, suomentaja Susanna Paarma). Se kertoo fiktiivisten henkilöiden kautta Naiset valkoisissa -protestiliikkeen synnystä Kuubassa 2000-luvun alussa. Doña Marian muisteluiden kautta päästään maistelemaan myös aikaa ennen vallankumousta.  Ennen kaikkea kirja on  kaunis ja vivahteikas  romaani  tavallisten ihmisten arjesta ja rakkauden voimasta vaikeissa olosuhteissa.

Cecilia Samartin oli alle vuoden ikäinen, kun hänen perheensä pakeni Castron hallintoa Yhdysvaltoihin 1960-luvun alussa. Samartin on käsitellyt aikaa ennen ja jälkeen vallankumouksen teoksessaan Nora & Alicia.

Miian suosikki taas oli Yu Huan Xu Sanguanin elämä ja verikaupat (Aula & Co, 2017, suomentaja Rauno Sainio). Luulin tarttuvani jonkinlaiseen jännäriin, kun ryhdyin lukemaan tätä kirjaa. Sana ”verikaupat” toi mieleen kaikenlaisia hyytäviä mielikuvia varsinkin, kun olin tätä kirjaa ennen lukenut juuri useamman jännityskirjan. Mielikuva osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä tämän kirjan kohdalla verikaupoilla viitataan aivan kirjaimellisesti veren myymiseen. Myöskään varsinainen jännityskirja tämä ei ole, vaikka tapahtumat saavatkin jännittäviä piirteitä tarinan edetessä. Tartuin tähän kirjaan sattumalta, mutta kirja osoittautuikin todelliseksi helmeksi ja on tällä hetkellä ehdoton suosikkini tänä vuonna lukemistani kirjoista!

1950-luvulla Kiinassa oli mahdollista tienata jopa puolen vuoden palkkaa vastaava summa myymällä verta sairaalaan. Veren myyminen oli siis houkutteleva vaihtoehto tienata rahaa, vaikka siihen liittyikin monenlaisia vaaroja, varsinkin jos verta kävi myymässä liian usein.

Xu Sanguanin elämä ja verikaupat on kiinnostava kuvaus kiinalaisen perheen elämästä 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti. Monenlaiset poliittiset myllerrykset ja kulttuurin muutokset tulevat esiin tarinan edetessä. 

Jennin mielestä vuoden paras lukukokemus puolestaan oli Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugo (Atria Books 2017). Ikääntynyt, julkisuuden valokeilasta vetäytynyt elokuvatähti Evelyn Hugo suostuu vihdoinkin paljastamaan totuuden hohdokkaasta ja skandaalinkäryisestä elämästään. Tarinan saa kerrottavakseen tuntematon toimittaja Monique Grant, jonka elämässä asiat ovat viime aikoina menneet huonosti. Monique päättääkin tehdä kaikkensa, että Evelynin tarina toisi hänen uralleen nostetta.

Tämä kirja on oikeastaan sitä parempi lukukokemus, mitä vähemmän siitä tietää. Evelynin tarina alkaa kunnolla 1950-luvun Los Angelesista ja Hollywoodista ja kattaa useamman vuosikymmenen – ja kaikki nimessäkin mainitut seitsemän aviomiestä. Tarina myös rakentuu Evelynin avioliittojen ympärille ja jo kirjan eri osioiden nimet kuvaavat miehiä loistavasti. Lopulta tarinassa tärkeämpi on kuitenkin joku muu kuin aviomiehet, ehkä jopa tärkeämpi kuin Evelyn itse.

Evelyn Hugo on ilahduttava päähenkilö. Hän on häikäilemätön, tietää mitä haluaa ja miten sen saa eikä pelkää käyttää ihmisiä hyväkseen. Normaalisti hänen kaltaisensa henkilö olisi painajaismainen, mutta tässä tarinassa hän on todellinen tähti ja kaikki se, mitä hänen elämässään tapahtuu selittää hänen päätöksiään ja käytöstään.

Vanhan Hollywoodin glamouria tarinassa riittää, samoin paljon kyseenalaisia tekoja ja valtapeliä. Jos kaipaat teosta, joka yllättää sinut kerta toisensa jälkeen, kannattaa tarttua tähän kirjaan.