Vuoden parhaat lukukokemukset: Kaunokirjallisuutta, osa 2

Viime postauksessa aloitimme Vuoden parhaat lukukokemukset -sarjan, jossa kirjastolaiset kertovat parhaista vuonna 2020 lukemistaan kirjoista. Nyt luvassa on lisää huikeita lukuvinkkejä; tällä kertaa vuorossa ovat vuonna 2020 ilmestyneet kaunokirjat.

Jenni ja Miia kertovat suosikeistaan:

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät (Atena 2020)

"Teemme täällä työtä totuuden esiin kaivamiseksi. Se on todella vaikeaa, koska se on monelle liikaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät halua tietää eikä muistaa. Jos totuus on haudattu tuntemattomaan metsään, se on helpompi unohtaa." 

Kirja kertoo Jurista, josta jo lapsena tulee Neuvostoliiton valtionvihollinen. Jurin vanhemmat pidätetään ja pitkään heidän kohtalonsa on epäselvä, kuten niin kovin monen muunkin Stalinin vainoissa kadonneen kohtalo. Juri perheineen karkotetaan Uzbekistaniin, palaa Pietariin (tai silloiseen Leningradiin), kasvaa, perustaa perheen, etenee työssään. Mutta silti elämässä aina kaihertaa epätietoisuus vanhempien kohtalosta ja vaikka kaukaisten sukulaisten kautta jotain tietoa tihkuukin, menee epäinhimillisen pitkään, kunnes Juri saa varmuuden siitä, mitä on tapahtunut.  

Soudakovan hahmot ovat inhimillisiä ja vaikka kirja kattaa lähes sata vuotta, se ei ole liian pitkä mutta ei myöskään jätä mitään oleellista pois. Välillä hypätään useita vuosia, perustellusti, ja tarina soljuu eteenpäin sujuvasti. Soudakovan kieli on upeaa, hän onnistuu tekemään kuvaamastaan maailmasta elävän ja välittämään henkilöiden tunteita kauniilla tavalla. Tämä on sellainen kirja, jonka jokaisen toivoisi lukevan. Harvemmin historiaa herätetään henkiin näin täydellisesti ja kipeästi.

Annette Hess: Tulkki (WSOY 2020, suomennos Pirkko Roinila)

Nuoren Eva Bruhnsin elämässä on kaikki hyvin: vanhemmilla on menestyvä ravintola, poikaystävä on kosimassa ja töitä puolan kielen tulkkina riittää. Sitten Eva päätyy tulkkaamaan todistajanlausuntoja sotaoikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynnissä hän kuulee ensimmäistä kertaa sanan Auschwitz ja joutuu kohtaamaan yhden Euroopan lähihistorian mustimmista kipupisteistä.  Eva kohtaa sotarikoksista syytettyjä miehiä silmästä silmään ja joutuu myös pohtimaan oman perheensä historiaa.

Hess ei ole valinnut teokselleen helppoa teemaa, mutta hän ei sorru yksinkertaisiin ratkaisuihin vaan rakentaa koskettavan ja yllättävän tarinan kauheuksia ympärille. Evan perheenjäsenet ovat kaikki omia persooniaan ja heidän kauttaan käsitellään vakavia asioita onnistuneesti. Kirja saa lukijan pohtimaan, kuinka aiemmat teot vaikuttavat ihmisiin ja onko asioiden kohtaaminen aina parempi vaihtoehto kuin tietämättömyys.

Vaikka kirja käsittelee historiallisia tapahtumia, monet sen suurista teemoista ovat yhä valitettavan ajankohtaisia. Tämä kirja sopii jokaiselle, joka haluaa ymmärtää historiaa, ihmisiä ja ihmisten käyttäytymistä paremmin. Pirkko Roinilan suomentaman teoksen kieli on soljuvaa ja helppoa lukea, rankasta aiheesta huolimatta.

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin (Tammi 2020, suomennos Helinä Kangas)

Missä milloinkin on kirjoituskielensä englannista italiaan vaihtaneen Lahirin ensimmäinen kokonaan italiaksi kirjoitettu romaani. Kielen vaihto on vaikuttanut Lahirin kirjoittamiseen, hyvällä tavalla. Hänen ilmaisunsa on sujuvaa ja ilmeikästä ja hän onnistuu sisällyttämään lyhyisiin virkkeisiinsä suuren määrän tunnetta.

Kirja sijoittuu nimettömäksi jäävään italialaiskaupunkiin, nimettömäksi jäävän kertojan elämään. Lyhyissä luvuissa luodataan niin perhesuhteita, uraa kuin naapuruston elämää. Kirjan tarinoissa on melankolinen pohjavire ja Lahiri kuvaa päähenkilönsä vaiheita kauniisti, antaen henkilölle tilaa olla ihminen, tehdä virheitä mutta myös ymmärtää ja kasvaa. Parhaimmillaan kirja on silloin, kun sitä pystyy lukemaan muutaman luvun kerrallaan, nauttien tunnelmasta ja Lahirin kerronnasta. Italia ei tässä kirjassa ole kiiltokuvamaisen kaunis vaan rosoinen, elävä, oma itsensä – sellainen, jonka jokainen maassa joskus käynyt kyllä tunnistaa.

Delia Owens – Suon villi laulu (WSOY, 2020, suomentaja Maria Lyytinen)

Suon villi laulu on yksi vuoden 2020 suurimmista kirjamenestyksistä ympäri maailmaa. Kirja keikkuu bestseller-listojen kärjissä ja sitä hehkutetaan hurjasti. Usein itselleni käy niin, että kun kirjaa etukäteen kehutaan joka puolella, saatan tarttua siihen vähän epäilevästi ja miettiä että onko se nyt muka kaiken sen huomion arvoinen. Mutta minulle Suon villi laulu todella oli kaikkea sitä, mitä luvattiin: upea ja sydäntä riipaiseva tarina täynnä kiehtovia henkilöitä. Myös kertomuksen tapahtumapaikalla on suuri merkitys, ja Delia Owens kuvaa luontoa niin kauniilla tavalla, että kirjan tapahtumapaikkana oleva pohjoiscarolinalainen marskimaa jää varmasi lukijan mieleen pitkäksi aikaa.

Kirja kertoo pienestä Kya-tytöstä, joka jää yksin asumaan ränsistyneeseen kotitaloonsa, kun perheenjäsenet yksi kerrallaan lähtevät omille teilleen. Tarinassa seurataan toisaalta Kyan elämää lapsuudesta aikuisuuteen, toisaalta vuosia myöhemmin tapahtuvaa murhaa.

Emily St. John Mandel: The Glass Hotel (Alfred A. Knopf 2020)

The Glass Hotel kertoo syrjäisellä kanadalaissaarella hotellissa tarjoilijana työskentelevästä Vincentistä, hotellin omistavasta Jonathan Alkaitisista ja Vincentin omaa tietään etsivästä veljestä Paulista. Tarina alkaa varsinaisesti siitä hetkestä, kun joku kirjoittaa hotellin ikkunaan uhkaavan kuuloisen kysymyksen ”why don’t you swallow broken glass”.

Kirjan nimessäkin esiintyvä hotelli on juonen kannalta keskeinen, mutta lukijan yllättää se, mistä tarina lopulta kertoo: pyramidihuijauksesta. Lukija seuraa vuoroin kauhuissaan, vuoroin ällistyneenä sivusta, kun huijaus etenee ja lopulta myös paljastuu. Kirjan hahmogalleria on laaja ja Mandel on onnistunut kirjoittamaan hahmoistaan sellaisia, joita olisi helppo inhota, mutta joita lukija huomaakin, jos nyt ei rakastavansa, niin ymmärtävänsä sillä he ovat kaikki kovin inhimillisiä. Etenkin Vincent on hieno hahmo, sillä hän selvästi tietää asioista enemmän kuin teksti antaa ymmärtää.

The Glass Hotel on terävästi kirjoitetuista sirpaleista koostuva henkeäsalpaava kokonaisuus, joka tekisi mieli aloittaa viimeisen sivun jälkeen saman tien uudestaan alusta. Ajoittain lukija saattaa pohtia, miksi ihmeessä täysin turhalta tuntuvan hahmon tekemisiä seurataan sivukaupalla tai ajatella, ettei tarinassa oikein tapahdu mitään. Kirja kuitenkin palkitsee lukijansa, sillä tarinassa ei ole mitään ylimääräistä vaan jokaisella osiolla on oma tärkeä roolinsa tarinassa. The Glass Hotel on intensiivinen, yllättävä ja ajoittain haastava kirja, jonka tapahtumia lukija huomaa ajattelevansa vielä kuukausia myöhemmin.

Lisäksi kirjastolaiset pitivät erityisesti näistä kirjoista: Marko Annalan Kuutio, Jojo Moyesin Tähtien antaja, Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua, Matt Haigin Keskiyön kirjasto, Terhi Tarkiaisen Kitty, eli kuinka mies tuhotaan, Cathy Kellyn Perhesiteitä, Marja-Leena Tiaisen Sydänystäväni Kirsti, Miika Nousiaisen Pintaremontti, Aino Vähäpesolan Onnenkissa, Ruth Hoganin Lauluja variksille ja Kadonneiden tavaroiden vartija, Elizabeth Gilbertin Tyttöjen kaupunki, Catherine Isaacin Sinusta, minusta, kaikesta, Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa, Paula Havasteen Morsiusmalja, Beth O'Learyn Kimppakämppä, Anni Saastamoisen Sirkka sekä Cecilia Ahernin Loppusanat.